Mäkihyppy: Lentomäki

Lentomäki on mäkihypyn kuningaslaji. Näistä valtavista mäistä hypätään maailman pisimmät hypyt. Pääsemme kuitenkin valitettavasti ihailemaan tällaisia valtavia loikkia melko harvoin, sillä lentomäistä ei hypätä joka päivä. Niistä hyppäämiseen (tai lentämiseen!) liittyy nimittäin pienempiä mäkiä enemmän riskejä ja siksi niiden käyttö vaatiikin valvottuja olosuhteita, joiden järjestämiseen on yleensä mahdollisuus vain maailmanluokan suurkilpailujen, kuten maailmancupin tai maailmanmestaruuskilpailujen, yhteydessä. Lentomäkiä ei myöskään ole käytettävissä aivan joka nurkalla, sillä niitä on yhteensä olemassa koko maailmassa ainoastaan viisi kappaletta.

Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Kilpailusäännöt eivät sinänsä tässä lajissa juurikaan poikkea tavallisen mäkihypyn säännöistä. Pisteitä saa tuttuun tapaan sekä hypyn pituudesta että sen tyylistä, ja tuomareita on kisoissa viisi. Samoin International Ski Federation (Fédération Internationale de Ski; FIS) on organisaatio, jonka alaisuudessa kilpailut järjestetään. Lentomäen kisat poikkeavatkin muista lähinnä mäen suhteen, joka mahdollistaa jopa yli puolet pidemmät hypyt kuin tavanomaisemmat mäkihyppymäet. Myös tarvittava tekniikka poikkeaa urheilijoiden osalta hiukan perinteisemmästä mäkihypystä, sillä hyppääjän lentämistaitojen merkitys korostuu.

Lentomäkihyppy Suomessa

Suomessa ei tällä hetkellä ainakaan vielä ole käytössä lentomäkeä. Sellaista kuitenkin puuhataan useammallakin taholla. Mäkeä on ehdotettu Ylitornion Aavasaksalle, Nilsiän Tahkolle sekä Kemijärven Suomutunturille. Kemijärven hanketta tukee Kemijärven kaupunki ja Suomen Hiihtoliitto on myös mukana siinä. Suomalaiset urheilijat ovat oman mäen puutteesta huolimatta silti onnistuneet kunnostautumaan myös lentomäen kisoissa, joskaan eivät aivan viime aikoina. Viimeksi mitaleille pääsivät vuoden 2004 maailmanmestaruuskisoissa hopeaa saanut Janne Ahonen sekä niissä pronssia saavuttanut Tami Kiuru. Kilpailun voitti kuitenkin silläkin kertaa norjalainen Roar Ljøkelsøy.

Maailman lentomäet

Maailman viisi lentomäkeä sijaitsevat Tshekissä, Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Norjassa. Hyppyrimäkien koko määritellään ns. K-pisteen avulla. Näiden kaikkien lentomäkien K-piste on 185 metrissä. K-pisteellä tarkoitetaan laskennallista pistettä, johon yltämällä hyppääjä saa 60 pistettä. Kilpailussa saatavien pisteiden määrä kasvaa K-pisteen ylittämällä, ja vastaavasti laskee hyppääjän alittaessa tämän pisteen suorituksellaan. Maailman lentomäistä ainoastaan yhdessä, Tshekin mäessä, pitää toistaiseksi mäkiennätystä hallussaan suomalainen hyppääjä. Kyseinen ennätys on huimat 214,5 metriä ja sen jakaa itävaltalaisen Thomas Morgensternin kanssa suomalainen Matti Hautamäki.

Mitä lentomäestä hyppäämiseen vaaditaan?

Lentomäet herättävät kokeneissakin mäkihyppääjissä tiettyä kunnioitusta. Tämä johtuu siitä, että niistä hypättäessä riskit ovat huomattavasti tavallisia mäkiä korkeampia huolimatta valvotuista olosuhteista. Hyppääjän kehoon kohdistuu alastulon aikana myös suurempia voimia kuin pienemmissä mäissä. Nämä voivat kasvaa jopa kolminkertaisiksi hyppääjän painoon verrattuna maakosketuksen aikana ennen liukua alastulorinteeseen. Hyppääjän tekniikan onkin oltava kunnossa siten, että hän saa painonsa nopeasti pois jaloiltaan. Tämä on haastavaa kovan alastulovauhdin johdosta. Hyppääjän on myös osattava hallita lentämistään ja aerodynamiikkaansa hypyn aikana jopa tavallistakin enemmän.

Mäkihyppy Suomess

Mäkihyppyä Suomessa on harrastettu jo yli 100 vuotta. Mäkihyppyä kutsuttiin ennen mäenlaskuksi ja se on lähtöisin Norjasta. Ensimmäiset tiedot mäkihypystä ovat 1850-luvun paikkeilta, joiden mukaan telemarkilainen Sonder Auverson Nordheim hyppäsi 30 metriä. Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut järjestettiin vuonna 1889 Helsingin Sporttiklubi Katajanokassa. Kisan voitti Suomessa asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Virallisesti mäkihypystä voitiin puhua vasta vuodesta 1905 lähtien, jolloin Kajaaniin ja Helsingin Alppilaan rakennettiin ensimmäiset sääntöjen mukaiset mäet. Myös mäkihypyn tyyli on muuttunut vuosien varrella. Alussa kiinnitettiin huomiota vain pystyssä pysymiseen ja hypyn pituuteen. Matkan varrella on alettu myös kiinnittää huomiota tyyliseikkoihin hypyn pituuden lisäksi. Mäkihypyn harrastaminen on mahdollista ympäri Suomea. Mäkien koot vaihtelevat pienistä (K6) mäistä suurempiin (HS142) mäkiin saakka. Laji vaatii rohkeuden ohella mm. hyvää tasapainoa, kehonhallintaa ja ponnistusvoimaa. Paikalliset hiihto- ja mäkikoulut tarjoavat kiinnostuneille opetusta.

Pituusennätyksiä

Mäkihypyssä nykypäivänäkin hypyn pituus on olennaisin asia, mitä lajissa tavoitellaan. Aiemmin FIS yritti erilaisilla säännöillä rajoittaa ylipitkien hyppyjen suorittamista. Matti Nykäsen kuitenkin hypättyä 191 metriä vuonna 1985 säännöksiä muutettiin niin, ettei yli 191 metrin hyppyjä enää mitattu. Kaikki tämän rajan yli menneet mitat mitattiin 191 metrisiksi. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin haluavat ottaa riskejä ja rikkoa entisiä ennätyksiä. Ensimmäisen 200 metrin hyppyrajan ylitti Andreas Goldberger vuonna 1994 202 metrin hypyllään. Epävirallisesti kuitenkin tämän maagisen rajan ylitti harjoituksissa jo ennen Goldbergeriä suomalainen Toni Nieminen. Näistä ajoista hypyt ovat vain pidentyneet ja parantuneet. Suomalaisista nimistä maailman pisimmän hyppyennätyksen tähän asti on tehnyt Matti Hautamäki, joka hyppäsi 231 metriä vuoden 2003 maailmancupin osakilpailuissa Slovenian Planicassa. Pisin epäviralliseksi jäänyt hyppy suomalaiselta on ollut 241 metrin hyppy, jonka teki Janne Ahonen vuonna 2005. Suomalaiskotkista virallista mäkihypyn ennätystä pitää hallussaan Janne Happonen 240 metrin hypyllään vuodelta 2011.

Hyppyrimäet

Vuosien varrella hyppyrimäkien profiilit ovat saaneet täydellisen muodonmuutoksen. Mäkien koko voi vaihdella pienistä lumesta tehdyistä mäistä yli 200 metrisiin lentomäkiin. Nykyään hyppyjen ilmalennot rajoittuvat 5-6 metriin maanpinnan yläpuolelta mitattuna. Hyppyrimäet luokitellaan K-pisteen mukaan. K-piste on laskennallinen piste, joka sijaitsee hyppyrimäen alamäessä. Mäkihyppykilpailussa K-pisteen ylittänyt hyppy saa 60 pistettä ja tämän rajan ylittäneet hypyt saavat lisäpisteitä. Lyhyemmistä hypyistä päinvastaisesti pisteitä vähennetään. Kausista 2004-2005 lähtien mäet ovat myös määritelty HS-pisteen mukaan, joka on mäessä sijoitettu kohtaan, josta on vielä turvallista hypätä. Mäkityyppejä on myös erilaisia, joita ovat lentomäki, suurmäki ja normaalimäki. Lentomäessä K-piste on 185 metrissä, suurmäessä K-piste on suurempi kuin 100 metriä ja normaalimäessä K-piste on 75-99 metrin välillä. Suomessa hypätään yleisen sarjan mestaruuden kisat pienmäessä, jonka K-piste on K50 ja K75 välillä. Suomen suurin hyppyrimäki sijaitsee Rukalla.

Matti Hautamäki – lentävä oululainen

Matti Hautamäki on 80-luvun alussa syntynyt oululainen entinen mäkihyppääjä ja olympiamitalisti. Hautamäki lopetti uransa ja toimii tätä nykyä veturinkuljettajana. Myös Matin veli Jussi on entinen mäkihyppääjä ja sitemmin myös hän on lopettanut uransa mäessä. Hautamäki on uransa aikana voittanut kaikkiaan 16 osakilpailua ja palkintokorokkeella hänet on nähty yhteensä 38 kertaa. Mäkihyppyuransa aikana Matti Hautamäki edusti Puijon Hiihtoseuraa ja omissa suksissaan hän vannoi Atomic-merkin nimeen. Matti Hautamäki sai uransa aikana lempinimen ”lentävä oululainen”. Hän myös paransi lentomäen maailmanennätystä kolmesti peräkkäin vuonna 2003 yltäen lopulta huikeaan 231 metriin entisen 230 metrin ennätyksen jälkeen. Vuonna 2005 Hautamäki paransi ennätystä ennestään ja hyppäsi hurjat 235,5 metriä, joka vielä vuonna 2007 oli maailman toiseksi pisin mäessä hypätty hyppy. Hautamäki päätti uransa vuonna 2012 Planican lentomäessä hypättyyn joukkuekilpailuun Sloveniassa.

Menestynyt nuori mäkihyppääjä

Matti Hautamäki on nuoresta iästään ja lyhyestä urastaan huolimatta menestynyt niin olympialaisissa kuin MM-kisoissakin. Hänelle on kertynyt olympiamitaleja kaikkiaan neljä kappaletta: Hopeaa Salt Lake Cityn joukkuemäessä vuonna 2002 sekä Torinossa vuonna 2006 niin normaalissa- kuin joukkuemäessäkin. Vuosi 2002 ja Salt Lake City tarjosi hopeamitalin lisäksi myös pronssia suurmäessä. Maailmanmestaruuskisoissa hän on voittanut joukkuemässä kultaa vuonna 2003 ja hopeaa vuosina 2001 suurmäessä Lahdessa, 2003 Val di Fiemmessä sekä 2005 Oberstdorfissa. Lentomäen Maailmanmestaruuskilpailuissa Hautamäki on napannut kolme hopeaa: 2004 Planican joukkuekilpailusta, 2006 Kulmin joukkuekilpailusta sekä 2008 Oberstdorfin joukkuekilpailusta. Hopeamitalien lisäksi Planicasta irtosi pronssia vuonna 2010 joukkuekilpailusta ja Harrachovista vuonna 2002 henkilökohtaisesta kilpailusta. Maailmancupin osakilpailuvoittoja Matti Hautamäki haali kaikkiaan 16 kappaletta viiden vuoden aikana vuosina 2000-2005. Olympia- ja MM-mitaleja Hautamäen vitriinissä komeilee yhteensä 13 kappaletta.

Lentomäestä veturinkuljettajaksi

Kun Matti Hautamäki päätti mäkihyppääjän uransa vuonna 2012, ei hänellä ollut kahta kysymystäkään siitä, mitä alkaisi tehdä seuraavaksi. Unelma veturinkuljettajan ammatista oli saanut alkunsa ystävien ja perhetuttujen puheista ja kannustuksesta. Kuten useimpia pikkupoikia myös Hautamäkeä veti puoleensa huuma isoista koneista ja etenkin juuri junista. Satojen hakijoiden joukosta Hautamäki on yksi harvoista valituista, jotka ovat päässeet opiskelemaan veturinkuljettajan koulutusalaa. Veturinkuljettajaksi voi opiskella joko Kuopiossa tai Pieksämäellä, jonne alettiin rekrytoida uusia opiskelijoita vuonna 2010 huiman 28 vuoden tauon jälkeen. Opiskelijarekrytoinnin jälkeen yhteensä 44 opiskelijaa on päässyt aloittamaan opinnot yhteensä lähemmäs tuhannen hakijan joukosta. Myös vuonna 2011 hakijoita on ollut yli 700. Hautamäen onni ei siis suinkaan kääntynyt huonompaan suuntaan mäkihyppyuran jälkeen, vaan nuorella miehellä tuntuu tuurin lisäksi olevan myös veturinkuljettajan vaatimat taidot enemmän kuin kohdillaan.

Matti Hautamäki – mäestä kiskoille

Matti Hautamäki on Oulussa syntynyt entinen mäkihyppääjä. Hän edusti Puijon hiihtoseuraa ja hän onkin asunut Kuopiossa jo pitkään. Matti Hautamäki on siirtynyt mäkihyppyuransa jälkeen veturinkuljettajaksi. Jos kilometrit raiteilla sujuvat yhtä hyvin kuin hänen mäkihyppyuransa, ei ole huolta rahdin taikka matkustajien myöhästymisestä. Hautamäen urheilu-ura puhuu puolestaan; hän on moninkertainen olympiamitalisti ja maailmanmestari, joten voimme odottaa Matilta tarkkaa ja tunnollista työskentelyä myös yhdessä Suomen vaativimmista kuljetusalan töistä. Näinköhän Hautamäki pitää mitaleitaan ohjaamossa mukana?

Hautamäki lopetti uransa 2012. Hänen viimeiseksi kilpailuhypyikseen jäivät Rukan SM-kisoissa hypätyt 131,5 ja 125 metriset hypyt joilla Hautamäki sijoittui kuudenneksi. Hän sanoo, ettei ole käynyt hyppytornissa noiden hyppyjen jälkeen. Hän ei myöskään ole suunnittelemassa minkäänlaista paluuta mäkihyppyyn, vaan aikoo keskittyä uuteen uraansa veturinkuljettajana. Ilmeisesti Hautamäki on tyytyväinen elämäänsä ilman kilpailua ja ainaista matkustelua kisojen perässä. Vaikka työ veturinkuljettajana onkin erittäin vaativaa, myös urheilijan ura voi olla erittäin stressaavaa ja vaarallistakin.

Menestyneimpiä mäkihyppääjiä Suomessa

Matti Hautamäellä on vaikuttava ura hyppääjänä. Hän on ollut mäkihypyn maailmancupissa kolmas kahdesti kausina 2001 – 2002 ja 2004 – 2005. Hän on voittanut 16 maailmancupin osakilpailua. Salt Laken Cityn talviolympialaisissa vuonna 2002 hän sijoittui joukkuemäessä hopealle ja suurmäessä pronssille. Val de Fiemmen MM-hiihtojen joukkuemäestä hänellä on maailmanmestaruus vuodelta 2003. Samoissa kisoissa hän myös tuli suurmäessä toiseksi. Torinon olympialaisista hänellä on hopeasija sekä normaalimäessä että joukkuekilpailussa. Hänellä on ollut hallussaan mäkihypyn Suomen ennätys, 235,5 metriä, vuoteen 2011 asti.

Vaihteleva taso

Hautamäestä on sanottu, että hän on parhaimmillaan maailman paras mäkihyppääjä. Hänen mitalikokoelmansa on tästä todiste. Hautamäki on toisaalta myös hyppääjä, jota kutsutaan mielialahyppääjäksi. Yhtä varmasti kun hän on maailman paras, voi hän olla myös maailman huonoin. Penkin alle menneen kisan jälkeen Hautamäki ei ole korulauseita laukonut; lyhyt kommentti ”ihan perseestä” on riittänyt kertomaan tunteet. Hautamäki ei toki ole yksin tyylinsä kanssa; suomalaiset hyppääjät ovat olleet tuuliviirejä kautta aikojen ja sanoja ei välttämättä ole säästelty.

Puijon poikia

Matti Hautamäen veli Jussi Hautamäki on myös mäkihyppääjä. He syntyivät Oulussa, jossa ei harjoittelumahdollisuuksia ollut tarpeeksi. Jussi Hautamäki muutti 16-vuotiaana Kuopioon ja pikkuveli Matti seurasi perässä kahta vuotta myöhemmin. Vanhemmat jäivät Ouluun. Kuopiossa Matti Hautamäki liittyi Puijon hiihtoseuraan jota edustikin uransa loppuun asti. Hän on yksi seuran menestyneimpiä urheilijoita, joka on saavutus jo itsessään näin tasokkaassa seurassa. Hautamäki on jäänyt asumaan Kuopioon vaimonsa kanssa ja sieltä häntä tuskin pois saa.