Lentomäki on mäkihypyn kuningaslaji. Näistä valtavista mäistä hypätään maailman pisimmät hypyt. Pääsemme kuitenkin valitettavasti ihailemaan tällaisia valtavia loikkia melko harvoin, sillä lentomäistä ei hypätä joka päivä. Niistä hyppäämiseen (tai lentämiseen!) liittyy nimittäin pienempiä mäkiä enemmän riskejä ja siksi niiden käyttö vaatiikin valvottuja olosuhteita, joiden järjestämiseen on yleensä mahdollisuus vain maailmanluokan suurkilpailujen, kuten maailmancupin tai maailmanmestaruuskilpailujen, yhteydessä. Lentomäkiä ei myöskään ole käytettävissä aivan joka nurkalla, sillä niitä on yhteensä olemassa koko maailmassa ainoastaan viisi kappaletta.

Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Kilpailusäännöt eivät sinänsä tässä lajissa juurikaan poikkea tavallisen mäkihypyn säännöistä. Pisteitä saa tuttuun tapaan sekä hypyn pituudesta että sen tyylistä, ja tuomareita on kisoissa viisi. Samoin International Ski Federation (Fédération Internationale de Ski; FIS) on organisaatio, jonka alaisuudessa kilpailut järjestetään. Lentomäen kisat poikkeavatkin muista lähinnä mäen suhteen, joka mahdollistaa jopa yli puolet pidemmät hypyt kuin tavanomaisemmat mäkihyppymäet. Myös tarvittava tekniikka poikkeaa urheilijoiden osalta hiukan perinteisemmästä mäkihypystä, sillä hyppääjän lentämistaitojen merkitys korostuu.

Lentomäkihyppy Suomessa

Suomessa ei tällä hetkellä ainakaan vielä ole käytössä lentomäkeä. Sellaista kuitenkin puuhataan useammallakin taholla. Mäkeä on ehdotettu Ylitornion Aavasaksalle, Nilsiän Tahkolle sekä Kemijärven Suomutunturille. Kemijärven hanketta tukee Kemijärven kaupunki ja Suomen Hiihtoliitto on myös mukana siinä. Suomalaiset urheilijat ovat oman mäen puutteesta huolimatta silti onnistuneet kunnostautumaan myös lentomäen kisoissa, joskaan eivät aivan viime aikoina. Viimeksi mitaleille pääsivät vuoden 2004 maailmanmestaruuskisoissa hopeaa saanut Janne Ahonen sekä niissä pronssia saavuttanut Tami Kiuru. Kilpailun voitti kuitenkin silläkin kertaa norjalainen Roar Ljøkelsøy.

Maailman lentomäet

Maailman viisi lentomäkeä sijaitsevat Tshekissä, Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Norjassa. Hyppyrimäkien koko määritellään ns. K-pisteen avulla. Näiden kaikkien lentomäkien K-piste on 185 metrissä. K-pisteellä tarkoitetaan laskennallista pistettä, johon yltämällä hyppääjä saa 60 pistettä. Kilpailussa saatavien pisteiden määrä kasvaa K-pisteen ylittämällä, ja vastaavasti laskee hyppääjän alittaessa tämän pisteen suorituksellaan. Maailman lentomäistä ainoastaan yhdessä, Tshekin mäessä, pitää toistaiseksi mäkiennätystä hallussaan suomalainen hyppääjä. Kyseinen ennätys on huimat 214,5 metriä ja sen jakaa itävaltalaisen Thomas Morgensternin kanssa suomalainen Matti Hautamäki.

Mitä lentomäestä hyppäämiseen vaaditaan?

Lentomäet herättävät kokeneissakin mäkihyppääjissä tiettyä kunnioitusta. Tämä johtuu siitä, että niistä hypättäessä riskit ovat huomattavasti tavallisia mäkiä korkeampia huolimatta valvotuista olosuhteista. Hyppääjän kehoon kohdistuu alastulon aikana myös suurempia voimia kuin pienemmissä mäissä. Nämä voivat kasvaa jopa kolminkertaisiksi hyppääjän painoon verrattuna maakosketuksen aikana ennen liukua alastulorinteeseen. Hyppääjän tekniikan onkin oltava kunnossa siten, että hän saa painonsa nopeasti pois jaloiltaan. Tämä on haastavaa kovan alastulovauhdin johdosta. Hyppääjän on myös osattava hallita lentämistään ja aerodynamiikkaansa hypyn aikana jopa tavallistakin enemmän.