Mäkihyppyä Suomessa on harrastettu jo yli 100 vuotta. Mäkihyppyä kutsuttiin ennen mäenlaskuksi ja se on lähtöisin Norjasta. Ensimmäiset tiedot mäkihypystä ovat 1850-luvun paikkeilta, joiden mukaan telemarkilainen Sonder Auverson Nordheim hyppäsi 30 metriä. Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut järjestettiin vuonna 1889 Helsingin Sporttiklubi Katajanokassa. Kisan voitti Suomessa asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Virallisesti mäkihypystä voitiin puhua vasta vuodesta 1905 lähtien, jolloin Kajaaniin ja Helsingin Alppilaan rakennettiin ensimmäiset sääntöjen mukaiset mäet. Myös mäkihypyn tyyli on muuttunut vuosien varrella. Alussa kiinnitettiin huomiota vain pystyssä pysymiseen ja hypyn pituuteen. Matkan varrella on alettu myös kiinnittää huomiota tyyliseikkoihin hypyn pituuden lisäksi. Mäkihypyn harrastaminen on mahdollista ympäri Suomea. Mäkien koot vaihtelevat pienistä (K6) mäistä suurempiin (HS142) mäkiin saakka. Laji vaatii rohkeuden ohella mm. hyvää tasapainoa, kehonhallintaa ja ponnistusvoimaa. Paikalliset hiihto- ja mäkikoulut tarjoavat kiinnostuneille opetusta.

Pituusennätyksiä

Mäkihypyssä nykypäivänäkin hypyn pituus on olennaisin asia, mitä lajissa tavoitellaan. Aiemmin FIS yritti erilaisilla säännöillä rajoittaa ylipitkien hyppyjen suorittamista. Matti Nykäsen kuitenkin hypättyä 191 metriä vuonna 1985 säännöksiä muutettiin niin, ettei yli 191 metrin hyppyjä enää mitattu. Kaikki tämän rajan yli menneet mitat mitattiin 191 metrisiksi. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin haluavat ottaa riskejä ja rikkoa entisiä ennätyksiä. Ensimmäisen 200 metrin hyppyrajan ylitti Andreas Goldberger vuonna 1994 202 metrin hypyllään. Epävirallisesti kuitenkin tämän maagisen rajan ylitti harjoituksissa jo ennen Goldbergeriä suomalainen Toni Nieminen. Näistä ajoista hypyt ovat vain pidentyneet ja parantuneet. Suomalaisista nimistä maailman pisimmän hyppyennätyksen tähän asti on tehnyt Matti Hautamäki, joka hyppäsi 231 metriä vuoden 2003 maailmancupin osakilpailuissa Slovenian Planicassa. Pisin epäviralliseksi jäänyt hyppy suomalaiselta on ollut 241 metrin hyppy, jonka teki Janne Ahonen vuonna 2005. Suomalaiskotkista virallista mäkihypyn ennätystä pitää hallussaan Janne Happonen 240 metrin hypyllään vuodelta 2011.

Hyppyrimäet

Vuosien varrella hyppyrimäkien profiilit ovat saaneet täydellisen muodonmuutoksen. Mäkien koko voi vaihdella pienistä lumesta tehdyistä mäistä yli 200 metrisiin lentomäkiin. Nykyään hyppyjen ilmalennot rajoittuvat 5-6 metriin maanpinnan yläpuolelta mitattuna. Hyppyrimäet luokitellaan K-pisteen mukaan. K-piste on laskennallinen piste, joka sijaitsee hyppyrimäen alamäessä. Mäkihyppykilpailussa K-pisteen ylittänyt hyppy saa 60 pistettä ja tämän rajan ylittäneet hypyt saavat lisäpisteitä. Lyhyemmistä hypyistä päinvastaisesti pisteitä vähennetään. Kausista 2004-2005 lähtien mäet ovat myös määritelty HS-pisteen mukaan, joka on mäessä sijoitettu kohtaan, josta on vielä turvallista hypätä. Mäkityyppejä on myös erilaisia, joita ovat lentomäki, suurmäki ja normaalimäki. Lentomäessä K-piste on 185 metrissä, suurmäessä K-piste on suurempi kuin 100 metriä ja normaalimäessä K-piste on 75-99 metrin välillä. Suomessa hypätään yleisen sarjan mestaruuden kisat pienmäessä, jonka K-piste on K50 ja K75 välillä. Suomen suurin hyppyrimäki sijaitsee Rukalla.