Mäkihyppyä Suomessa on harrastettu jo yli 100 vuotta. Mäkihyppyä kutsuttiin ennen mäenlaskuksi ja se on lähtöisin Norjasta. Ensimmäiset tiedot mäkihypystä ovat 1850-luvun paikkeilta, joiden mukaan telemarkilainen Sonder Auverson Nordheim hyppäsi 30 metriä. Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut järjestettiin vuonna 1889 Helsingin Sporttiklubi Katajanokassa. Kisan voitti Suomessa asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Virallisesti mäkihypystä voitiin puhua vasta vuodesta 1905 lähtien, jolloin Kajaaniin ja Helsingin Alppilaan rakennettiin ensimmäiset sääntöjen mukaiset mäet. Myös mäkihypyn tyyli on muuttunut vuosien varrella. Alussa kiinnitettiin huomiota vain pystyssä pysymiseen ja hypyn pituuteen. Matkan varrella on alettu myös kiinnittää huomiota tyyliseikkoihin hypyn pituuden lisäksi. Mäkihypyn harrastaminen on mahdollista ympäri Suomea. Mäkien koot vaihtelevat pienistä (K6) mäistä suurempiin (HS142) mäkiin saakka. Laji vaatii rohkeuden ohella mm. hyvää tasapainoa, kehonhallintaa ja ponnistusvoimaa. Paikalliset hiihto- ja mäkikoulut tarjoavat kiinnostuneille opetusta.